Eräs kaveri facessa pyysi minua kirjoittamaan hölmöläistarinan. Saamansa pitää. Hölmölä eli nauriin viljelyllä. Ulkomaankauppaa se kävi myymällä puuta ja tuomalla öljyä kylän monien öljylamppujen täytteeksi. Hölmölässä oli erittäin yksinkertainen rahajärjestelmä. Keskuspankki painoi rahaa ja lainasi pankeille. Pankit taas lainasivat setelit asiakkaille samalla korolla millä sen itse saivat. Hölmölässä kaikki raha oli paperirahaa ja se hyväksyi myös ulkomailta vain paperirahaa. Korko oli tasan 100% vuoteen. Rahan kierto oli siis:
Keskuspankin setelipaino – Pankki – Asiakas
Korko kiersi:
Asiakas - Pankki - Keskuspankin polttouuni jossa käytetty raha hävitettiin.
Hölmölän valtio rikastui korkotuloilla niin kauan kun asukkaat elivät velaksi.
Hölmölässä keksittiin globalisoitua, rahamarkkinat vapautettiin. Ulkomaiset pankit saattoivat lainata kotimaisille pankeille. Rahan kierto noin asbraktisti kuvattuna meni:
Ulkomainen setelipaino - Ulkomainen pankki - Hölmölän pankki - Asiakas.
Korko kiersi:
Asiakas - Hölmölän pankki - Ulkomainen pankki - Ulkomainen keskuspankin polttouuni jossa käytetty raha hävitettiin.
Todellinen rahan kierto oli hiukan monimutkaisempi koska Hölmölässä käytettiin Murkkaa, ulkomailla taas Tullaria.
Todellinen rahan kierto:
Ulkomainen setelipaino - Ulkomainen pankki - Hölmölän keskuspankin rahavarasto /
Hölmölän keskuspankin setelipaino - Hölmölän pankki - Asiakas.
Koron kierto:
Asiakas - Hölmölän pankki - Hölmölän keskuspankin polttouuni /
Hölmölän keskuspankin rahavarasto - Ulkomainen pankki – Ulkomainen keskuspankin polttouuni jossa käytetty raha hävitettiin.
Homma toimi hyvin, Hölmölä oli mukana globaaleilla rahamarkkinoilla ja sai lainaa. Ensimmäinen vuosikin meni hyvin. Hölmölän pankki maksoi korkonsa ulkomaiselle pankille.
Toinen vuosi oli hiukka vaikeampi. Hölmölän keskuspankilla ei ollut Tullareita, ensimmäinen koronmaksu oli kuivattanut varannot. Eikä ollut mitään millä niitä ostaa, jostakin syystä Hölmölän Murkkaan ei luotettu ulkomailla vaikka se oli sidottu Pekuun, erittäin vakaaseen valuuttaan ja takeena oli Hölmölän koko poliittisen johdon arvovalta. Itse rahaministeri Juopponen vannoi Hölmölän pitävän kurssin kohdallaan ja maksavan velkansa aina ja ikuisesti.
Sen pituinen se. Keksi itse jatko mutta vinkkinä kerron, mikään Viisas Lassi ei tullut Hölmölää pelastamaan.